Elokuu 1955.
” En minä muista kuulleeni koskaan mistään huijaamisista.” Katariina sanoi miettivästi.
” Eikä isäsi ole sellaisesta ikinä puhunut. Muistatko vielä mitä niissä papereissa sanottiin? ”
” Ne oli aika epäselviä ja vanhaa tekstiä, joten niitä oli hankala lukea. ” Matilda yritti muistella eilen näkemiään papereita, ” Niissä luki että vuonna 1840 Petter Pehrinpoika Småländer ja Gustaf Fougdilainen olisivat jostakin syystä yhdessä lähteneet ostamaan tiloja Oulun seudulta, mutta olivatkin saaneet ostettua vain torpat. Mitään syytä niissä ei lukenut. ”
” Kuka ne paperit on hankkinut tai löytänyt ? ” Katariina pohti, ” Nähtävästi Sofia tietäisi asiasta enemmänkin muttei halua kertoa. ”
” Miksi Sofia on sitä mieltä että noin vanha asia jotenkin voisi estää Juhon ja minun yhdessäolon? ” Matilda sanoi harmistuneena.
Katariina katsoi tytärtään säälien, ei tällaista vastoinkäymistä enää olisi tarvittu. Heillä oli ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin.
Menen tänään juttelemaan papereista Sofian kanssa, hän päätti. Pistän sen ihmisen vaikka köysiin, jollei se muuten suostu asiasta keskustelemaan.
” Ole huoleti. ” Hän sanoi Matildalle, ” Minä selvitän mitä Sofia oikein tarkoitti. ”
Matilda hymyili kiitollisena äidilleen.
Voutilaisen pihapiiri oli siisti ja joka paikassa oli vaaleanpunaisia kukkia.
Ne sopivat hyvin rakennusten valkoiseen väriin.
Katariina oli vähän kateellinen. Voutilaisessa oli aina ollut kaikki hyvin.
Katariina koputti ovelle mutta kukaan ei tullut avaamaan.
Hän tiesi Sofian olevan kotona. Tämä ei vaan halua tavata minua, hän ajatteli ja päätti mennä sisään kutsumatta.
Porstua oli putipuhdas, missään ei näkynyt hiekanjyvääkään.
Katariina kurkisti keittiöön.
Sielläkin kaikki oli siistiä ja kaunista.
Näytti siltä kuin kukaan ei olisi siellä ikinä ruokaa laittanutkaan, Katariina huomasi ajattelevansa.
” Mitä sinä täällä teet? ” Kopea Sofia tivasi säikähtäneeltä Katariinalta.
” Koputin kyllä. ” Katariina sai soperrettua ja inhosi itseään kun arkaili tällä tavalla naapurin emännän edessä.
” Jollei tulla avaamaan niin ei ehkä haluta tavata tulijaa. ” Sofia sanoi kylmästi.
” Tulin puhumaan syytöksistä jotka eilen esitit Matildalle. ” Katariina tavoitteli ääneensä yhtä kylmää sävyä.
” Ei niissä ole mitään puhumista. Paperit ovat oikeita. ” Sofia ei katsonut enää Katariinaan, ” Arvasinkin ettei huijari esi-isänne ole kertonut petoksistaan ikinä eteenpäin. Minun olisi pitänyt puhua asiasta jo aikapäiviä sitten mutta Kustaa halusi säilyttää naapurisovun. ”
Tämän sanottuaan Sofia haki paperit lipaston laatikosta ja läjäytti ne Katariinan eteen pöydälle.
” Lue itse ! ” Hän tiuskaisi, ” Etpähän sitten voi syyttää minua asioiden keksimisestä. ”
Katariina luki tarkkaan jokaisen paperin. Ne näyttivät ihan aidoilta, oli allekirjoitukset ja päiväykset.
” Eihän näissä sanota missään että Petter Pehrinpoika olisi mitenkään huijannut Gustafia. ” Katariina sanoi epäuskoisena, ” Oletko sinä ikinä edes lukenut näitä papereita? ”
Sofia näytti aidosti hölmistyneeltä ja mutisi hiljaa, ” Olen minä niitä silmäillyt. Kustaan äiti Adalmiina selitti mitä niissä luki ja hänelle asiasta oli kertonut Kustaan isoäiti. ” Sofia suoristautui ja itseluottamus palasi hänen ääneensä, ” Perimätietona on suvussa aina kulkenut tieto Petter Pehrinpojan huijauksesta. ”
” Sitten perimätietonne on aika väärää. ” Katariina vastasi tutkien yhä tarkasti papereita, ” Näissä lukee aika selvästi että Gustaf Fougdilainen tappoi humalapäissään jonkun ja lähti sen takia Petterin matkaan etsimään uutta elämää muualta. ”
Sofia tuijotti Katariinaa suu apposen avoinna. ” Ei niissä niin sanota! ” Hän sai sanottua, ” Niissä sanotaan että Petter ryyppäsi liikaa ja tuhlasi kummankin talonostorahat korttipelissä ! ”
” Sellaisesta näissä ei kyllä lue mitään. ” Katariina sanoi tiukasti, ” Voi herranjestas Sofia! Olisit lukenut paperit ennen kuin alat syyttämään ketään huijaamisesta! ”
” Mene pois täältä !” Sofia karjui Katariinalle menettäen täysin itsehillintänsä.
” Menen kyllä. ” Katariina vastasi rauhallisesti, ” Mutta tämä asia käsitellään vielä loppuun asti. ”
Katariina jätti Sofian tärisemään kamariin ja käveli nopeasti ulos pihalle. Siellä hän nojasi portaiden kaiteeseen ja yritti rauhoittua.
Harmillista ettei tämä asia tullut korjatuksi jo paljon aikaisemmin, hän mietti apeana. Olisi vältytty monelta turhalta mielipahalta.
Sitten hän ryhdistäytyi ja lähti kertomaan uutisia Matildalle.
