” Petteri! ” Matilda Katarinan äiti huusi pihamaalla.
Vastausta ei kuulunut. Kaikkialla oli ihan hiljaista.
Koirakin kuunteli ja nuuhki ilmaa.
Jokin ei ollut nyt kohdallaan. Katariina Johannaa kylmäsi.
” Matilda! ” Hän huusi sisälle taloon, ” Isää ei näy vieläkään eikä mistään kuulu edes traktorin ääntä !”
Matilda juoksi portaille ja kuunteli tarkkaan.
” Pitää lähteä etsimään. ” Hän päätti, ” Traktoriin on voinut tulla vika! ”
Matilda pelkäsi että isälle oli sattunut jotakin, mutta sitä hän ei halunnut sanoa ääneen.
” Minä haen Juhon avuksi.” Hän sanoi äidilleen, ” Odota sinä täällä kotona ja soita vaikka vellikelloa jos isä tulee takaisin.”
Katariina nyökkäsi vastaukseksi .
Juho sai mukaan etsintöihin pari työntekijäänsä.
He etsivät lähipelloilta ja metsistä, mutta Petteristä ei näkynyt jälkeäkään.
Kukaan naapureista ei ollut nähnyt mitään.
Matilda alkoi olla epätoivoinen. Isälle oli sattunut jotakin.
” Käydään katsomassa vielä Nevasuolla.” hän sanoi Juholle, ” Jos isä on mennyt sinne katsomaan näkyykö hirvien jälkiä?”
Nevasuo oli aika kaukana joten Juho haki heidän traktorinsa.
He ajoivat hermostuneina Nevasuolle menevälle tielle.
Tiellä näkyi selvät traktorinjäljet. Matilda pidätti hengitystään.
Heidän traktorinsa oli tien päässä, mutta Petteriä ei näkynyt missään.
Matilda säntäili suolla edestakaisin ja huuteli isäänsä mutta missään ei näkynyt edes kengänjälkiä mitä olisi voinut seurata.
Juho työmiehineen etsi Petteriä monta tuntia mutta mitään ei löytynyt.
Petteri oli kadonnut.
Myöhemmin poliisi etsi Petteriä useiden päivien ajan.
Lopulta etsinnät lopetettiin tuloksettomina.
Katariina Johanna tunsi että Petteri oli kuollut.
Hän yritti selittää sitä tyttärelleen, mutta Matilda ei uskonut.
Matilda oli varma että isä tulisi takaisin parin päivän kuluttua.
Juhokaan ei saanut Matildaa hyväksymään isänsä poismenoa.
Hautajaisia ei voitu järjestää.
Ei voitu tietää varmaksi mitä Petterille oli tapahtunut.
Jonkin ajan kuluttua alettiin puhua hänen vain kadonneen.
Matilda odotti joka päivä isänsä takaisin tuloa eikä halunnut keskustella tästä kenenkään kanssa.
Vähitellen elämä palasi takaisin vanhoihin uomiinsa.
Ja arkiset askareet pakottivat ajatukset edes hetkeksi pois Petteristä.
Heinäkuu oli kuuma.
Kesä oli kauneimmillaan.
” Matilda! Tule tänne. ” Pehr-Lars huusi ovesta.
Matilda oli kaivolla vettä nostamassa ja oli nähnyt naapuri Carl Gustaf Fougdilaisen tulevan heille vähän aikaa sitten.
Matilda arvasi naapurin asian eikä halunnut tavata tätä.
Carl Gustaf oli juoppo öykkäri ja haisi pahalle. Mutta Fougdilainen oli suuri tila ja Pehr-Lars halusi sen tyttärelleen.
Mutta miten isä saattoi edes ajatella että hän menisi Carlin kanssa naimisiin? Matildaa yökötti pelkkä ajatuskin.
Hitaasti Matilda mateli kohti tupaa ja sekoitti samalla hiuksensa ja pyyhkäisi likaisella kädellä kasvojaan.
Enpä ainakaan nyt kauniilta näytä, hän ajatteli tyytyväisenä.
Carl Gustaf oli tällä kertaa lähes selvä.
Hän oli kammannut hiuksensa ja pukeutunut puhtaisiin vaatteisiin.
Jaahas, Matilda ajatteli, hän yrittää näyttää kerrankin ihmiseltä eikä peikolta.
Carl oli 45 vuotiaaksi ihan hyväkuntoinen ja hyvännäköinenkin kunhan olisi selvänä hieman useammin.
Nyt hän oli hermostunut ja käveli edestakaisin pirtissä.
Hänen teki tulenpalavasti mieli ryyppyä.
” Sieltähän sinä tulet. ” Pehr-Lars sanoi Matildalle ja kauhistui tämän ulkonäköä.
Hän arvasi heti tytön sotkeneen itsensä tahallaan. Toivottavasti Carl ei tajua sitä, hän ajatteli hermostuneena.
Carl köhisi ja yritti pitää äänensä vakaana kun sanoi, ” Matilda. Minä tulin pyytämään sinua emännäkseni ja toivon sinun suostuvan tarjoukseeni viipymättä.”
” Niin se on. ” Pehr-Lars sanoi tyytyväisenä, ” Pääset suuren talon emännäksi. Häät voitaisiin pitää vaikkapa kuukauden päästä.”
” Oletko puhunut tästä äidin kanssa ?” Matilda kysyi isältään.
” Birgitta pitää varmasti päätöstäni hyvänä. ” Pehr- Lars sanoi itsevarmasti vaikkei ollut tästä asiasta ollenkaan varma. Birgitta oli yleensä kaikesta eri mieltä ja hänellä oli erittäin vahvat mielipiteet asiasta kuin asiasta.
” Minä lupaan kohdella sinua hyvin ja asiallisesti. ” Carl mumisi ja katseli lattiaa.
Matilda kihisi kiukusta. Miten miehet kuvittelivat voivansa päättää asioista hänen puolestaan.
Ääneen hän sanoi liioitellun hunajaisesti, ” Rakas naapuri. Minä en mene naimisiin ennenkuin täytän 20 vuotta. ”
” Äläs nyt. ” isä toppuutteli tytärtään, ” Mieti nyt vielä asian hyviä puolia. Saat ison talon ja pääset vaikuttamaan kylän asioihin.”
” Niin minä voin nytkin. ” Matilda sanoi jäykästi, ” Minä olen jo ison talon emäntä. Vai unohditko jo että lupasit tilamme minulle? ”
” Annan sinulle muutamia päiviä miettimisaikaa.” Carl mumisi ja lähti ryminällä ulos ovesta.
” Kiitos, mutta en tarvitse aikaa sillä tiedän jo vastaukseni. ” Matilda huusi Carlin selälle.
Sitten hän mulkaisi isäänsä murhaavasti ja lähti pää pystyssä ulos.
Hän läimäytti ulko-oven takanaan kiinni niin että lasit helisivät.
Pehr- Lars puisteli sisällä hämmentyneenä päätään.
Mikä ihme tyttöön oli mennyt?
” Mennään naimisiin heti alkusyksystä. ” Johan Petter sanoi Anna Marialle.
He seisoivat sylikkäin Annan aitassa ja katselivat oviaukosta auringonlaskua.
” Kyllä Kalle- veljesi voi ottaa tämän talon ja isäsi kokonaan hoitoonsa. ” Johan Petter yritti saada Anna Marian vakuuttuneeksi siitä ettei tämän täytynyt hoitaa isänsä asioita loputtomiin.
” Ei Kalle halua hoitaa isää. Eikä isä pärjää yksinäänkään. ” Anna Maria sanoi onnettomana.
Anna halasi tiukemmin Johan Petteriä. Hän ei halunnut enää olla tästä erossa.
” Kyllä isäsi pärjää. ” Johan Petter vastasi , ” Kallen pitää palkata hänelle hoitaja. Voitaisiin heti aamulla ilmoittaa naimisiinmenostamme isällesi ja Kallelle. ”
Anna Maria hymyili. Hänellä oli maailman ihanin mies.
” Ei käy! ” Gustaf Fougdilainen huusi raivoissaan.
” Anna ei ikimaailmassa mene naimisiin Småländerin kanssa! ” Gustafin kasvot olivat tulipunaiset ja hän tärisi kuin horkassa.
Anna pelkäsi tämän saavan sydänkohtauksen ja kuolevan siihen paikkaan.
” Älkää olko noin jääräpäinen. ” Johan Petter puhui rauhallisella äänellä, ” Tiedätte kyllä että olemme seurustelleet Annan kanssa jo pitkään ja nyt olisi aika ostaa kihlat. ”
Gustaf katsoi pitkään vuoroin Annaa ja vuoroin Johan Petteriä. Hänen ilmeensä synkistyi entisestään.
Hänen olisi pakko paljastaa salaisuus. Samalla hän menettäisi tyttärensä.
Gustafin sydänalaa kouraisi kun hän tajusi asian.
Mutta hänen oli estettävä nuorten avioliitto. Hinnalla millä hyvänsä.
” Annan esi-äiti on samalla sinun, Johan Petter, esi- äitisi. ” Gustaf puhui hitaasti ja selkeästi, ” Te olette sukua keskenänne! Ja lisäksi Anna on avioton tyttäreni. Hänen äitinsä oli piikana talossamme. Eikä kukaan talollinen halua vaimokseen piian tytärtä.”
Gustaf ei katsonut Annaan. Johan Petter tuijotti hämmentyneesti Gustafia.
Gustaf vajosi istumaan lähimpään tuoliin ja oli aivan harmaa kasvoiltaan.
Huoneessa oli täysin hiljaista.
Anna Maria juoksi ulos nyyhkyttäen.
Kuinka hänen isänsä saattoi olla näin julma?
Anna istui kaivon kannelle ja yritti ymmärtää kuulemaansa.
Hänen äitinsä oli ollut piika! Hän oli vain piian tytär.
Eikä Johan Petter varmana halunnut piian tytärtä vaimokseen.
Isä oli pilannut kaiken!
Anna purskahti uudestaan itkuun.
” Sinä olet kyllä läpeensä paha ihminen !” Johan Petter karjaisi Gustafille ensijärkytyksestä toivuttuaan,
” Pettymykseksesi minun on sanottava että minä ottaisin Anna Marian emännäkseni vaikka hän olisi pyykkimuijan tytär.”
Sen sanottuaan Johan Petter harppoi ulos talosta ja juoksi kaivolle Annan luokse.
Anna yritti lähteä karkuun mutta Johan Petter tarttui tätä lujasti hartioista ja suuteli omistavasti.
” Minä haluan sinut ! Äidilläsi ei ole mitään väliä.”
Anna henkäisi onnellisena. Johan Petter rakasti häntä yhä.
Matilda Katarina katsoi ulos tuvan ikkunasta.
Taas satoi vettä. Taivas oli ihan harmaa ja tuuli puhalsi kylmästi.
Koko kesäkuun oli satanut. Peltojen ojat lainehtivat vettä.
Matildan isä, Petteri, yritti niittää lehmille tuoretta heinää mutta maa oli niin märkää että se painui traktorin alla syville raiteille.
Niinpä piti turvautua viikatteeseen ja kottikärryihin. Ja sillä tavalla työ kävi todella hitaasti.
Matilda kiirehti isänsä avuksi.
Voutilaisen Juho ajoi sateesta huolimatta kohti Småländerin taloa.
Hän oli sopinut menevänsä Matildan kanssa soutelemaan Juhannuksen kunniaksi.
He viihtyivät keskenään hyvin ja juttelivat ihan kaikesta.
Hän näki Petterin ja Matildan pellolla ja rynnisti heitä auttamaan.
” Päivää. ” Hän sanoi Petterille, mutta Petteri tapansa mukaan vain murahti vastaukseksi.
Juho oli siihen niin tottunut että jatkoi iloisena, ” Kylläpäs taas sataa. Meilläkään ei enää voi tehdä mitään pelloilla traktorilla kun maa on niin pehmeää. ” Hän hymyili leveästi Matildalle ja tämä hymyili kiitollisena takaisin.
Oli mukavaa kun Juho ei välittänyt isän omituisuudesta vaan jutteli tälle ihan tavallisesti.
He kärräsivät navettaan parikymmentä kottikärryllistä rehua ja jakoivat ne lehmille.
Yhdessä työ kävi nopeasti ja tunnin päästä he olivat valmiita.
He juoksivat sisään kysymään Matildan äidiltä lupaa soutelemaan lähtöön.
” Tehän kastutte siellä taas läpimäriksi. ” Johanna päivitteli mutta antoi luvan.
Matilda vaihtoi nopeasti vaatteet ja laittoi heille eväät.
Heidän oli tarkoitus soutaa läheiseen saareen ja keittää siellä nuotiokahvit.
Nauraen he lähtivät kohti rantaa.
Johanna katseli heidän menoaan ja oli vähän kateellinen.
Olisipa ihanaa saada olla edes hetki noin huoleton.
Petterikin katseli navetalta Matildan ja Juhon perään.
Hän piti Juhosta vaikkei sitä ääneen sanonutkaan.
Juho sopi hyvin Matildalle.
Hänen pitäisi jaksaa vielä muutamia vuosia ja sitten hän voisi jättää kaiken nuorille.
Hän tunsi ihan pienen ilon läikähdyksen rinnassaan, mutta se meni pois aivan yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Kaikesta huolimatta hän rakasti tytärtään yli kaiken ja teki kaiken mahdollisen tämän onnen eteen.
Varmaan hänen pitäisi sanoa niin myös vaimolleen, mutta jotenkin hän ei vain saanut sitä sanotuksi.
Voi kun tämä ikuinen harmaus menisi joskus pois, hän ajatteli surullisena ja jatkoi töitään.
Järvellä Matilda ja Juho nauroivat ja juttelivat.
Sade oli lakannut ja ilma lämmennyt.
Jostakin kuului haitarin soittoa.
Juho tarttui Matildaa kädestä ja hymyili.
Matilda kumartui ja suuteli nopeasti Matiasta poskelle.
He olivat yhdessä. Nyt ja aina.
Matias valjasti Suvin kärryjen eteen.
Suvi oli kookas liinakkotamma, vaalea harjainen ja hyväluonteinen.
Nytkin se hamusi turvallaan Matiaksen hihaa ja kerjäsi porkkananpalaa.
Matias pörrötti Suvin otsaharjaa ja kuiskasi sen korvaan, ” Nyt me otetaankin Matilda kyytiin.”
Matias tiesi että Matildan piti käydä muutaman kilometrin päässä hakemassa tädiltään Birgitta-emännän uusi hame.
” Matilda!” Matias huusi ulos tulevalle Matildalle, ” Tule niin minä vien sinut Mäkelään. ”
Matilda riensi kärryjen luokse ja hymyili Matiakselle.
” Se olisikin aika pitkä kävelymatka näin kuumalla ilmalla joten otan mielelläni tarjouksesi vastaan.”
Matias auttoi Matildan kärryihin ja kiipesi itse perässä.
Suvi lähti ihan itsekseen kävelemään pihatietä pitkin ja hörisi kuuluvasti.
Matias hipaisi Matildan kättä.
Birgitta katsoi navetan ovelta nuorten perään.
Hän tiesi Matildan rakastavan Matiasta, mutta koska tämä oli heidän renkinsä ei naimisiin menosta tulisi mitään.
Ei Matiaksesta ollut näin ison talon isännäksi eikä Matilda haluaisi torpan emännäksi.
Mäkelän Joonas olisi Matildalle sopivampi, Birgitta ajatteli.
Täytyykin käydä siellä itse ensi viikolla asiasta puhumassa.
Birgitta tiesi että Pehr-Lars suunnitteli Matildan ja Carl Fougdilaisen avioliittoa, mutta hän oli sitä vastaan.
Carl oli öykkäri ja juoppo, hän ei halunnut Matildalle sellaista tulevaisuutta.
Pehr- Lars ajatteli Matildan parasta kun halusi taata tälle kahden suuren tilan maat, mutta Birgitan mielestä hinta olisi liian kova.
Menen ensi viikolla käymään Mäkelässä, Birgitta päätti ja jatkoi askareitaan.
Matias pysäytti Suvin metsätielle ja kääntyi suutelemaan Matildaa.
Hän silitti tämän pellavaisia hiuksia ja punertavia poskia.
” Sinä olet niin kaunis. ” Matias kuiskasi.
” Hanki silmälasit. ” Matilda sanoi nauraen ja laski kätensä tiukasti Matiaksen polvelle, ” Minä sitten rakastan sinua. ”
” Mennään sitten naimisiin. ” Matias vastasi vakavana, ” Nyt heti.”
” Odotetaan nyt vielä rauhassa.” Matilda rauhoitteli Matiasta ja suuteli tätä pitkään.
Suvi seisoi tyytyväisenä paikoillaan ja söi apilaa kun nuoret käpertyivät sylikkäin kärryn lavalle ja vetivät filtin päällensä.
Linnut lauloivat ja aurinko paistoi.
Pieni tuulenhenki vavisutti koivun lehtiä.
Oli niin kaunista.
1. Birgitta Laurintytär ja Pehr- Lars Pedersson SMÅLÄNDER asuivat maakirjan mukaan 1687 Thusnjemen Ochtanjemen kylässä . – Poika Lars Pedersson s.1701, k.1704
2. Tytär Matilda Pehrintytär s.1702. Meni naimisiin Carl Gustafsson Fougdilaisen kanssa ja heille syntyi poika , Petter Carlsson, 1732.
3. Matilda meni uudestaan naimisiin Matias Rönjvikin (?) kanssa ja heille syntyi poika, Pehr Matiasson, 1739.
4. Pehr Matiasson meni naimisiin Venla Sofian kanssa ja heille syntyi poika , Lars Petter Pehrinpoika, v.1775.
5. Petter Carlsson Fougdilainen meni naimisiin Olga Marian kanssa ja heille syntyi 5 lasta,joista vain Gustaf Pettersson, s. 1769., tiedossa.
6. Lars Petter Pehrinpoika meni naimisiin Signe Katariinan kanssa ja heille syntyi 3 lasta, joista vain Petter Pehrinpoika, s.1820,tiedossa.
7. Gustaf Pettersson Fougdilainen meni naimisiin ja heille syntyi 3 lasta, joista tiedossa vain Gustaf Fougdilain, s.?.
8. Petter Pehrinpoika Småländer meni naimisiin Agneta Hätisen kanssa ja heille syntyi 3 lasta ; Petter v.1829, Christina v.1839,
Pehr Johan v.1840 ja Johan Petter v.1841.
9. Gustaf Fougdilainen sai lapsen piika Marian kanssa. Lapsi, Anna Maria, kasvatettiin Fougdilaisen lapsena.
10. Johan Petter meni naimisiin Anna Maria Fougdilan kanssa ja heille syntyi 3 lasta : Anna Maria Petterintytär, Petteri ja Sofia Matilda Petterintytär, s.1862.
11. Johan Petterin veli Pehr Johan sai lapsen erään Annan kanssa. Oliko kyseessä Anna Maria Fougdilainen ? Lue tarina niin
asia ehkä selviää…..
Suvun kantatila oli vuoden 1687 maakirjan mukaan Ochtanjem- nimisessä kylässä Thusnjemen kunnassa . Osa sukupuun henkilöistä on fiktiivisiä ( kirkonkirjoja on palanut, joten kaikkia nimiä ei enää saa selville ). Osa nimistä on samassa muodossa kuin ne olivat kirkonkirjoissa, kirjoitusasu saattoi vaihdella paljonkin eri aikoina. Välillä nimet olivat suomennetussa muodossa ja välillä ruotsinkielisessä kirjoitusasussa.
” Anna Maria! ” Gustaf Fougdilainen huusi ääni täristen.
Missä se tyttö taas oli? Hän ajatteli ärtyneenä.
Ikinä se ei ollut keittiössä missä naisen kuuluisi olla. Aina se oli jossakin puuttumassa miesten töihin.
Salaa Gustaf oli tyttärestään ylpeä. Anna oli taitava maanviljelijä ja osasi kyntää ja kylvää peremmin kuin moni mies.
Mutta kyllä se sentään välillä voisi pysyä sisälläkin ja tehdä naisten töitä.
Ja auttaa vanhaa isäänsä, Gustaf mietti rypien itsesäälissä.
Oikeasti Gustafissa ei ollut mitään muuta vikaa kuin se että hän oli aina humalassa.
Anna kuuli isänsä karjumisen ulos asti, mutta hän ei jaksanut nyt siitä välittää.
Voisihan Kallekin välillä käydä sen luona ja passata sitä, Anna ajatteli väsyneenä.
Kalle oli Annan vanhempi veli joka asui torpassa vähän matkan päässä koskei jaksanut kuunnella humalaista isäänsä.
Kalle päätti kaikista Fougdilaisen tilan asioista yhdessä Annan kanssa, Gustafia ei kukaan ollut kuunnellut enää pitkään aikaan.
Kalle tiesi että Anna halusi naimisiin Johan Petterin kanssa, eikä hänellä ollut mitään tätä vastaan, mutta hän toivoi ettei Anna lähtisi pois niin kauan kuin Gustaf eli koska hän ei halunnut tavatakaan isäänsä. Anna hoiti isän ja vain Anna tiesi mitä Gustaf milloinkin tarvitsi.
Anna tunsi olevansa vankilassa. Silti hän ei voinut toivoa isänsä kuolemaa.
Hän tiesi miten vaikeaa isällä oli ollut kun äiti kuoli ja isä jäi yksin heidän kanssaan.
Hän sääli isäänsä. Ja hän vihasi tätä.
” Anna !” Gustaf karjui lujempaa.
Huokaisten Anna nousi ylös pihakeinusta ja lähti isänsä luokse.
” Tulethan sinä vihdoin. ” Gustaf karjui yhä, ” Tuo minulle juotavaa.”
Anna ei jaksanut sanoa mitään. Hän haki uuden viinapullon ja iski sen Gustafin eteen.
Gustaf katsoi Annaa ihmeissään. Mikä tytärtä oikein vaivasi.
Mutta sen enempää Gustaf ei jaksanut sitä asiaa ajatella.
Hän väänsi pullon auki tärisevin käsin ja joi pitkän kulauksen.
” No niin.” Hän huokaisi, ” Nyt helpotti.”
Anna tuijotti isäänsä pitkään, hänen silmissään hehkui viha ja inho.
Kylmät väreet puistattivat Annaa ja hän kääntyi nopeasti ympäri ja ryntäsi ulos.
Ulkona hän nojasi aitaan ja itki.
Småländerin uusi päärakennus hohti puhtaan valkoisena vihreiden peltojen keskellä.
Vanha talo oli palanut 3 vuotta sitten ja koko perhe asunut evakossa naapurin omistamassa torpassa.
Sotien jälkeen ei uuden talon rakentaminen ollut kovinkaan helppoa, sillä rakennettavaa oli ympäri maata niin paljon että rakennustarvikkeista oli jatkuvasti pulaa. Onneksi naapurin kätköistä oli löytynyt tiiliä ja puutavaraa. Muuten talo ei olisi valmistunut vieläkään.
Matilda Katarina katseli ihastellen uutta kotiaan.
Se oli kaunis ja suuri! Ja mikä parasta siinä oli jokaiselle oma kamari.
Matildan äiti, Katariina Johanna, tuli tyttärensä viereen ja laittoi kätensä tämän harteille.
” Kyllä me nyt olemme onnellisia! ” Hän huokaisi ja kyyneleet kimalsivat hänen silmäkulmissaan.
Matildan isä, Petteri Johannes , ei ollut aivan yhtä onnellinen.
Sotavuodet olivat olleet raskaita ja talon palaminen oli ollut liikaa.
Hänestä tuntui ettei mikään ollut enää mukavaa. Hän oli väsynyt ihan kaikkeen.
Rahaa ei ollut yhtään ja jotenkin elikot ja ihmiset olisi pidettävä hengissä.
Petteri ei tosiaankaan jaksanut ilahtua uudesta talosta.
” Mennään jo sisään! ” Huusivat pikkulapset innoissaan ja pomppivat äitinsä ympärillä.
Matildan sisarukset , Johanna ja Petri, olivat vasta 4 ja 6 vuotiaita.
He juoksivat huoneesta toiseen ja nauroivat iloisina.
Matilda ja Katariina ihastelivat uutta keittiötä ja suurta puuliettä, johon mahtui vaikka 10 kattilaa kerrallaan.
” Kylläpä täällä on valoisaa. ” Katariina ihasteli .
” Ja tuoksuu niin raikkaalta. ” Matilda nuuhki ilmaa. ” Voi äiti! Tämä on ihana! ”
Katariina näki ikkunasta miehensä harmaantuneen ja kumaran hahmon kulkemassa navetalle päin.
Mies oli muuttunut. Ennen hän oli iloinen ja aina ystävällinen, nyt hän puhui vain silloin tällöin ja silloinkin vain murahdellen.
Sodasta tuli takaisin aivan erilainen Petteri. Katariina huokaisi syvään, hän oli huolissaan miehestään.
Småländerin talo sijaitsi pienellä mäellä lähellä järvenrantaa.
Se oli melko suuri, olihan siinä sentään 2 erillistä kamaria ja suuri pirtti, ja sen harmaantuneet hirret olivat jyhkeitä.
Navetta oli muurattu luonnonkivistä ja sisälle mahtui 15 lehmää sekä nuorkarja.
Tila oli Ochtaniemen toiseksi suurin ja jo Matilda Pehrintyttären pappa oli asunut perheineen samaisessa talossa.
Matilda katseli aitan vieressä ympärilleen.
Piha oli kaunis ja kasvimaa kukoisti talon takana sillä Birgitta Laurintytär, Matildan äiti, oli erittäin tarkka myös talon pihan siisteydestä.
Tämä kaikki on minun! Matilda ajatteli ihmeissään.
Niin hänen vanhempansa olivat juuri hänelle selittäneet. Matilda sulatteli vieläkin isänsä ilmoitusta.
Oli erikoista että tytär perii talon ja tilan, mutta koska Matilda oli ainoa lapsi ja Lars Pedersson oli hyvin edistysmielinen, oli hän päättänyt että tila kuuluisi jatkossa Matildalle. Edes Matildan tulevalla miehellä ei olisi siihen hallintaoikeutta.
Matilda katsoi naapuriin. Fougdilaisen talo oli suurempi ja komeampi.
Ja sen navetta oli lähes kaksi kertaa heidän navettansa kokoinen.
Carl Gustaf asui siellä työväkensä kanssa. Hänellä ei ollut vaimoa tai lapsia.
Ei sellaista juoppoa kukaan haluaisikaan, Matilda ajatteli ilkeästi mutta katui heti ajatuksiaan.
Joskus Carl Gustaf oli ollut hyvä työmies, mutta kun hän menetti nuoren vaimonsa ja pienen lapsensa tuli hänestä surun murtama juoppo.
Matilda sääli naapuriaan. Ei sellaista kohtaloa toivoisi kenellekään.
Lars Pedersson istui mietteliäänä keinutuolissa.
Hän oli turvannut tyttärelleen hyvän tulevaisuuden Småländerin tilan omistajana,
mutta jos tyttö toimisi nyt viisaasti voisi hän hallita jatkossa myös naapuritilaa.
Lars päätti puhua asiasta pian tyttärensä kanssa.
Matilda on taitava maanviljelijä, Lars ajatteli ylpeänä,
kyllä hän ymmärtää että Fougdilaisen maat ovat tarpeen jotta lehmämäärää voidaan lisätä.
Lars myhäili itsekseen, pian hänen tyttärensä olisi suurtilallinen.
Pehr Johan hiipi kohti Fougdilaisen taloa.
Piiat ja rengit olivat vetäytyneet jo nukkumaan ja talon isäntä oli sammunut aikoja sitten.
Koira tunnisti Pehrin ja heilutti vain häntäänsä.
Taivas oli pilvessä ja sateen ensi pisarat ropisivat maahan.
Pehr koputti varovasti Annan aitan oveen.
Anna avasi oven heti koska odotti Johan Petteriä ja hän hämmästyi kovin kun tulija olikin veljeksistä vanhempi.
” Mitä sinä täällä teet? ” Anna kysyi ihmeissään.
” Tulin kosimaan sinua. ” Pehr sammalsi. Hän oli tarvinnut aika monta rohkaisuryyppyä jotta uskalsi toteuttaa suunnitelmansa.
” Olet humalassa. ” Anna sähähti ja yritti työntää Pehriä pois ovelta.
Mutta Pehr tarttui Annaa lujasti ranteesta ja ärähti, ” Isäsi lupasi sinut minulle jo vuosia sitten. En anna sinua tyhmälle veljelleni.”
Anna yritti sulkea ovea mutta Pehr ei päästänyt irti hänen ranteestaan.
Onneksi Påhl-renki tuli ulos tarpeilleen ja huomasi Annan hädän. Hän väänsi Pehrin käden irti Annasta ja talutti tämän niskasta pihapiirin ulkopuolelle. ” Olet liian humalassa.” Hän sanoi hiljaa, ” Tule uudestaan kun olet selvennyt.”
” Minä tapan sinut! ” Pehr raivosi, ” Ja minä tapan Annan! ”
Ja sitten hän vajosi sammuneena maahan.
Påhl päätti jättää Pehrin siihen nukkumaan. Turha sitä oli nyt yrittää herättää, kyllä se aamulla löytää kotiinsa.
Anna itki aitassaan.
Miksi Pehr uskoi hänen juopon isänsä puheita?
Ja miksi hänen isänsä oli niin saakelin tyhmä että kylvi eripuraa veljesten välille!
Kyllä elämä on sitten vaikeaa. Juuri kun on edes vähän onnellinen niin jokin paha vaanii heti nurkan takana.
Anna päätti ettei kertoisi välikohtauksesta Johan Petterille.
Hän ei halunnut että veljekset tappelisivat keskenään hänen takiaan.
Täristen Anna käpertyi peittonsa alle ja näki kauan aikaa painajaisia joissa veljekset tappoivat toisensa.
Aamulla Annan tyyny oli kyynelistä märkä.
Juho päätti tarttua härkää sarvista ja jutella Laurin tilanteesta Ellan kanssa vaikka Matilda Katarina sitä vastaan olikin.
Ei ollut oikein ettei oma vaimo tiennyt asioiden oikeaa laitaa.
Juhoa säälitti Laurin toiminta. Olihan se ihan hyvä työmies ja viljelijä, välillä vaan sai pelihimo vallan.
Mistähän sekin on saanut alkunsa? Juho pohti ja yritti miettiä tarkkaan oliko suvussa muita pelihimoisia.
Hänen puolellaan ei ollut ketään ainakaan tiedossa.
Mutta hän muisti Matildan isän kertoneen että joskus 1800-luvulla oli päätilan nuorin poika hävinnyt talonostorahat korttipelissä ja joutuneen muuttamaan perheineen torppaan. Jos tarina on totta niin ehkä pelihimo periytyy Matildan puolelta. Jos se yleensä on periytyvä ominaisuus.
Joka tapauksessa Juho aikoi kertoa tilanteesta Ellalle.
Ella ajoi autolla pihaan.
Hän oli juuri keräämässä tapettimalleja auton takapenkiltä kun Juho tulla puuskutti hänen luokseen.
” Kuule Ella.” Juho sanoi jotenkin säikyn oloisesti , ” Minun pitää jutella kanssasi tärkeästä asiasta.”
Sen enempää ei Juho ehtinyt kertoa kun Lauri rynnisti navetasta auton luo.
Lauri mulkaisi vihaisesti isäänsä ja suukotti Ellaa poskelle.
” Eikö sinun isä pitänyt mennä kyntämään se märkä paikka siellä joensuussa? ”
Juho mulkaisi poikaansa ainakin yhtä kiukkuisesti ja lähti kohti traktoria.
” Isälläsi oli jotakin tärkeää asiaa. ” Ella sanoi hajamielisesti ja läimäytti auton oven kiinni.
” Isän pitäisi tietää ettei sinua tarvitse rasittaa tilan asioilla. ” Lauri sanoi teennäisen iloisesti mutta Ella ei näyttänyt sitä huomaavan.
” Kuule, mennäänkö viikonloppuna käymään jossakin hyvässä ravintolassa? ” Lauri ehdotti.
” Sopii. ” Ella ilahtui, ” Ilmoita sitten ajoissa jollei mennäkään ettei käy taas kuten viime kerralla.”
Viime kerralla Ella odotti turhaan Lauria useita tunteja koska Lauri oli juuttunut traktorilla upottavaan ojaan eikä muistanut ilmoittaa siitä lainkaan hänelle.
” Miksi sinä haluat tuhota Laurin avioliiton? ” Matilda tivasi Juholta.
” En minä sitä halua. ” Juho vastusteli, ” Minusta vaan on väärin ettei Ella tiedä millä mallilla Laurin asiat ovat. ”
” Ellaa ei kiinnosta tilan asiat, joten ei häntä kiinnosta mikään siihen liittyväkään.” Matilda sanoi jyrkästi.
” Sinä olet koko ajan Ellaa vastaan.” Juho syytti vaimoaan.
” Muistelepa omaa tilannettasi silloin kun isäsi ei kertonut asioista ajoissa. ” Juho tiesi että liikkui nyt tulenaralla alueella, mutta hänen oli pakko yrittää, ” Sinä olisit halunnut tietää että tila oli menossa konkurssiin vaan isäsipä salasi asian liian pitkään etkä voinut tehdä enää mitään.”
” Ole hiljaa! ” Matilda tiuskahti, ” Tämä on ihan eri asia. ” Mutta Matilda tiesi että Juho oli oikeassa.
Jos hän olisi tiennyt konkurssista ajoissa olisi hän voinut edes yrittää pelastaa synnyinkotinsa.
Mutta isä oli tappanut itsensä ja pettänyt samalla tyttärensä sokean luottamuksen ja ihailun.
Matilda ei halunnut ajatella asiaa enempää.
Muuten hän alkaisi pelätä Laurin seuraavan pappansa jalanjälkiä.
Lars Pedersson Småländer oli menossa navettaan kun näki naapurinsa Carl Gustafsson Fougdilainin tulevan tietä pitkin heille päin.
Carl hoippui tien puolelta toiselle ja pyyhki hikeä vähän väliä hihaansa.
Carl oli tanakka ja punanaamainen mies joka oli lähes aina humalassa.
Jokelassa oli onneksi niin hyvät rengit ja piiat että asiat hoituivat ilman isäntääkin ja taisi siellä olla parhaimmat olot palkollisille tällä kylällä.
” Lasse! Hyvä kun löysin sinut! ” Carl huusi ja läähätti. ” Minulla on sinulle tärkeää asiaa.”
” Päivää Kalle.” Lars sanoi ja yritti olla välittämättä viinan pistävästä löyhkästä. ” Mitä asiaa sinulla on minulle? ”
” Mentäisiinkö sisään? Ei tätä viitsisi täällä ulkona kailottaa. ” Carl supatti tohkeissaan, ” Jos vaikka sinulla olisi tarjota ryyppy tai pari.”
He lähtivät pirttiin ja Larsin aina yhtä viisas Birgitta-vaimo oli kaatanut ryypyt jo valmiiksi.
Lars katsoi kiittäen Birgittaa. Carl ei tätä edes tervehtinyt.
” Kerro mikä mieltäsi nyt painaa.” Lars sanoi harmistuneena.
” Sinähän tiedät etten minä enää ole kovin nuori.” Carl sopersi, ” Minä tarvitsen vaimon ja perillisen. Ja siksi tulin kosimaan Matildaa.”
Birgitta henkäisi hellan luona ja puisti kiivaasti päätään kun Lars katsoi häneen.
” Meidän Matilda taitaa olla sinulle vähän liian nuori. ” Lars vastasi. ” Me olemme ajatelleet ettei hänen pidä mennä naimisiin ennen kuin täyttää 18 vuotta.”
” En minä tarkoitakaan että juuri nyt.” Carl sammalsi jo pahasti, ” Kyllä minä vielä pari vuotta voin odottaa.”
Välittämättä vaimonsa vihaisista katseista Lars sopi tästä järjestelystä Carlin kanssa. Itsekseen hän ajatteli ettei naapuri mitenkään säilyisi hengissä tuolla menolla enää paria vuotta ja sitten hän ja Matilda olisivat sopimuksesta vapaita. Ja näin hän selitti asian Birgitallekin Carlin lähdön jälkeen.
” Ei Johan Petter voi mennä naimisiin ennen minua! ” Pehr Johan Småländer huusi keskellä synnyinkotinsa pirttiä.
” Miksei muka voi ?” Kysyi Agneta Larsintytär rauhallisesti vanhimmalta pojaltaan.
” Koska minä olen tämän talon isäntä ja minun kuuluu naida kylän toiseksi suurimman talon tytär! ” Pehr Johan raivosi äidilleen.
” Ei Anna Maria huoli sinua. ” Agneta sanoi yhä rauhallisesti eikä välittänyt poikansa raivoamisesta, ” Hän haluaa Johan Petterin.”
” Sitä paitsi et sinä vielä ole tämän talon isäntä. ” Agneta jatkoi tiukkaan sävyyn, ” Isäsi on sitä yhä.”
” Tiedät kyllä mitä tarkoitin. ” Pehr Johan tiuskasi kyllästyneesti. Hänen isänsä kärsi vakavista sydänvaivoista eikä ollut tehnyt tilan töitä enää pitkään aikaan. Tilan tosiasiallinen isäntä oli hän, ainakin hänen omasta mielestään. Mitä sitten jos kyläläiset pitivätkin enemmän hänen rauhallisesta ja sovittelunhaluisesta veljestään. Ei siitä ollut isännäksi.
” Johan Petter haluaa vaan kiusata minua. ” Pehr Johan murisi hampaidensa välistä, ” Kaikki tietävät että Gustaf lupasi Annan minulle jo aikoja sitten.”
” Se on ollut humalaisen höpinää! ” Agneta sanoi kädellään huitaisten, ” Miksi uskot sellaista? Tiedäthän sinä että Gustaf höpisee humalapäissään tyhmyyksiä ja Anna on tosiasiassa se joka päättää Fougdilaisen asioista.”
” Sillähän minä Annan haluan. ” Pehr sanoi nyt jo sovittelevaan sävyyn, sillä hän tiesi että Agneta-äiti oli ainoa joka voisi vielä estää häät.
” Nyt on jo liian myöhäistä. ” Agneta sanoi hivenen pahoillaan vanhimman poikansa puolesta. ” Sinun olisi pitänyt kertoa haluistasi Annalle jo aiemmin. Et sinä tälle enää mitään mahda.”
Agneta silitti poikansa kättä ja näki että tämän silmissä kimalsi kyyneleitä.
Pehr vetäisi kätensä pois ja katsoi raivoissaan äitiään.
” Aina sinä olet Johan Petterin puolella.” Hän sanoi jäätävästi ja harppoi pois pirtistä.
Agneta katseli poikansa menoa ja tiesi ettei talossa tämän jälkeen olisi helppoa elää.
Pehr Johan ei antaisi anteeksi.
Oli kaunis kesäpäivä .
Lauri Småländer astui ulos ovesta ja haukotteli kuuluvasti.
Hän oli nukkunut huonosti.
Pelivelat painoivat mieltä.
Hän oli hävinnyt edellisenä viikonloppuna taas yli 5000e.
Mistähän helvetistä minä nekin rahat repäisen, Lauri sadatteli.
Hän tiesi että hänen olisi pakko myydä yksi hevosistaan, muuta keinoa rahojen saamiseen ei ollut.
Ella ihmettelisi mutta ihmetelkööt, Lauri ajatteli.
Laurin vaimo, Ella, ei tiennyt hänen peliveloistansa. Kaikki muut tiesivät mutteivat kertoneet Ellalle.
Ja niin asia saisi olla vastaisuudessakin, Lauri ajatteli.
Ellalla oli liian kiire miettiessään sisustuksia asiakkaidensa taloihin, ei häntä kiinnostanut maatila eikä hevoset.
Toisaalta Lauria suretti se ettei Ella ollut hevosihminen mutta toisaalta hän oli erittäin ylpeä vaimonsa huikeasta urasta rikkaiden talojen sisustajana. Olihan Ella sisustanut Ruotsin kuninkaanlinnaakin, Lauri ajatteli ylpeänä.
” Lauri! ” Matilda Katarina Småländer, Laurin äiti, huusi navetalta.
” Vuokko poikii nyt, tule auttamaan! ”
Lauri lähti juoksemaan navetalle.
Ella katseli Laurin juoksemista ikkunasta.
Hän ei ikimaailmassa haluaisi mennä haisevaan navettaan ja onneksi Lauri ei sitä häneltä vaatinutkaan.
Anoppi ei ymmärtänyt miniää joka ei osallistunut navettatöihin ja sanoikin sen erittäin kuuluvasti aina kun siihen oli mahdollisuus.
Onneksi Juho, Laurin isä, ymmärsi Ellaa ja piti tai ainakin yritti pitää oman vaimonsa kurissa.
Ellan mielestä Matilda Katarina oli kylmä ja kova, hän inhosi anoppiaan.
Mutta Lauria hän rakasti yli kaiken ja siksi hän suostui asumaan äkäisen anoppinsa naapurissa.
Ja olihan hänellä oma työnsä, ei hänellä riittänyt aikaa eläimille ja maanviljelylle.
Ella hymyili ja näppäili puhelimeen asiakkaansa numeron.
” Hei Danny, Ella tässä. Joko tiedät mitä merenranta huvilaasi haluat?” Laulaja Danny oli hänen lempiasiakkaansa, vähän hölmö mutta erittäin avokätinen. Nyt Ella sisusti hänen rantahuvilaansa ja siinä vierähtäisi useampia kuukausia.
Laurin isä, Juho, kiipesi traktorin hyttiin ja istui hetken katsellen ympärilleen.
Pihapiiri oli hiljainen, koirakaan ei haukkunut.
Aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
Tällaisena hetkenä hän saattoi kuvitella olevansa melkein onnellinen ja unohtaa kaiken ikävän.
Mutta yleensä sitä ikävää oli niin paljon että sen unohtaminen ei ollut helppoa.
Juho huokaisi syvään ja lähti ajamaan kohti rantapeltoa.
Laurin peliongelmalle olisi tehtävä jotain. Ja ainakin siitä olisi kerrottava Ellalle.
Juho huokaisi vielä syvempään. Matilda oli kieltänyt häntä siihen puuttumasta.
Mutta oli niin väärin ettei Ella tiennyt. Juho päätti kertoa siitä huomenna.
Sanoi Matilda siihen sitten mitä tahansa.
Ja taas Juho huokasi.
Enää hän ei huomannut kaunista auringonpaistetta eikä kuullut lintujen laulua.
Oli vain synkkää ja ikävää ja kasapäin ongelmia.
