Toukokuu 1861.
Talvi oli ollut kova ja kylmä.
Lunta oli vähän mutta pakkasta sitäkin enemmän.
Polttopuita oli kuitenkin osattu varata riittävästi joten sisällä pirtissä ei kylmästä tarvinnut kärsiä.
Anna ja Johan Petter hoitivat kummankin tilan töitä ja olivat onnellisia.
Annan isä, Gustaf, oli mennyt paljon huonompaan kuntoon ja makasi suurimman osan ajasta paksujen vällyjen alla.
Kalle-veli asui yhä omaa torppaansa vähän matkan päässä talosta. Hän oli mennyt Tammikuussa kihloihin Sofia Hätisen kanssa. Sofia ei ymmärtänyt Annan emännöintiä Fougdilaisessa ja odotti kovasti pääsevänsä heti häiden jälkeen muuttamaan komeaan päärakennukseen. Gustafin hän halusi sitä ennen lähtevän vaikka vaivaistaloon, Sofia ei missään nimessä halunnut tätä hoitaa.
Småländerin Agneta ja Petter- isä olivat tyytyväisiä nuorenparin työintoon. Heidän ei enää tarvinnut itse rehkiä niin paljoa ja tilan työt hoituivat hyvin ajallaan. Isä- Petter oli hitusen paremmassa kunnossakin ja tunsi useimmiten itsensä hyvin onnelliseksi. Ainoastaan Johan Petterin Pehr-veljen käyttäytyminen huoletti häntä toden teolla. Hän rukoili usein Jumalaa pitämään Pehrin kuohuvan luonnon kurissa. Mutta ymmärsi kyllä hyvin ettei Jumalakaan ihan kaikkeen pystynyt.
Pehr Småländer oli viettänyt lähes koko talven Helsingissä. Omien sanojensa mukaan hän opiskeli taloustieteitä, mutta muut ajattelivat hänen aikansa kuluvan lähinnä ilonpitoon. Pehr oli holtiton ja suurentelevainen, hänellä oli useita naisystäviä ja hän istui ystävineen ravintoloissa lähes joka ilta. Tilalla hän kävi vain silloin tällöin hakemassa rahaa. Muuten hän ei ollut kiinnostunut tilanpidosta ollenkaan. Leikkiköön Johan Petter- veli isäntää mielin määrin, Pehr ajatteli ivallisesti , itse hän leikkisi mielellään Annan kanssa.
