Kesäkuu 1720.
” Matilda! Tule tänne. ” Pehr-Lars huusi ovesta.
Matilda oli kaivolla vettä nostamassa ja oli nähnyt naapuri Carl Gustaf Fougdilaisen tulevan heille vähän aikaa sitten.
Matilda arvasi naapurin asian eikä halunnut tavata tätä.
Carl Gustaf oli juoppo öykkäri ja haisi pahalle. Mutta Fougdilainen oli suuri tila ja Pehr-Lars halusi sen tyttärelleen.
Mutta miten isä saattoi edes ajatella että hän menisi Carlin kanssa naimisiin? Matildaa yökötti pelkkä ajatuskin.
Hitaasti Matilda mateli kohti tupaa ja sekoitti samalla hiuksensa ja pyyhkäisi likaisella kädellä kasvojaan.
Enpä ainakaan nyt kauniilta näytä, hän ajatteli tyytyväisenä.
Carl Gustaf oli tällä kertaa lähes selvä.
Hän oli kammannut hiuksensa ja pukeutunut puhtaisiin vaatteisiin.
Jaahas, Matilda ajatteli, hän yrittää näyttää kerrankin ihmiseltä eikä peikolta.
Carl oli 45 vuotiaaksi ihan hyväkuntoinen ja hyvännäköinenkin kunhan olisi selvänä hieman useammin.
Nyt hän oli hermostunut ja käveli edestakaisin pirtissä.
Hänen teki tulenpalavasti mieli ryyppyä.
” Sieltähän sinä tulet. ” Pehr-Lars sanoi Matildalle ja kauhistui tämän ulkonäköä.
Hän arvasi heti tytön sotkeneen itsensä tahallaan. Toivottavasti Carl ei tajua sitä, hän ajatteli hermostuneena.
Carl köhisi ja yritti pitää äänensä vakaana kun sanoi, ” Matilda. Minä tulin pyytämään sinua emännäkseni ja toivon sinun suostuvan tarjoukseeni viipymättä.”
” Niin se on. ” Pehr-Lars sanoi tyytyväisenä, ” Pääset suuren talon emännäksi. Häät voitaisiin pitää vaikkapa kuukauden päästä.”
” Oletko puhunut tästä äidin kanssa ?” Matilda kysyi isältään.
” Birgitta pitää varmasti päätöstäni hyvänä. ” Pehr- Lars sanoi itsevarmasti vaikkei ollut tästä asiasta ollenkaan varma. Birgitta oli yleensä kaikesta eri mieltä ja hänellä oli erittäin vahvat mielipiteet asiasta kuin asiasta.
” Minä lupaan kohdella sinua hyvin ja asiallisesti. ” Carl mumisi ja katseli lattiaa.
Matilda kihisi kiukusta. Miten miehet kuvittelivat voivansa päättää asioista hänen puolestaan.
Ääneen hän sanoi liioitellun hunajaisesti, ” Rakas naapuri. Minä en mene naimisiin ennenkuin täytän 20 vuotta. ”
” Äläs nyt. ” isä toppuutteli tytärtään, ” Mieti nyt vielä asian hyviä puolia. Saat ison talon ja pääset vaikuttamaan kylän asioihin.”
” Niin minä voin nytkin. ” Matilda sanoi jäykästi, ” Minä olen jo ison talon emäntä. Vai unohditko jo että lupasit tilamme minulle? ”
” Annan sinulle muutamia päiviä miettimisaikaa.” Carl mumisi ja lähti ryminällä ulos ovesta.
” Kiitos, mutta en tarvitse aikaa sillä tiedän jo vastaukseni. ” Matilda huusi Carlin selälle.
Sitten hän mulkaisi isäänsä murhaavasti ja lähti pää pystyssä ulos.
Hän läimäytti ulko-oven takanaan kiinni niin että lasit helisivät.
Pehr- Lars puisteli sisällä hämmentyneenä päätään.
Mikä ihme tyttöön oli mennyt?
