Syyskuu 1720.
Loppukesä oli kiireinen.
Säät olivat hyviä ja syystyöt saataisiin valmiiksi hyvissä ajoin ennen lumen tuloa.
Matias pyyhki hikeä otsaltaan ja katsoi talon suuntaan.
Carl-isäntä näkyi hoippuvan pihalla ja karjui jollekin pikkupiioista.
Isäntä oli nykyään aamusta alkaen humalassa ja karjui jatkuvasti jollekin.
Matias ajatteli itsekseen sen johtuvan siitä ettei hänen Matildansa suostunut isännälle vaimoksi.
Tänään menen juttelemaan asiasta Matildan isän kanssa, Matias päätti ja jatkoi kyntämistä.
” Ei ikinä! ” Pehr- Lars Småländer huudahti, ” Minä olen luvannut Matildan Fougdilaisen emännäksi.”
” Kai sinun täytyy kysyä mitä mieltä Matilda on asiasta? ” Matias yritti puhua rauhallisella äänellä.
” Olen keskustellut asiasta Matildan kanssa ja hän on kanssani samaa mieltä.” Pehr-Lars mutisi mutta väänteli samalla hermostuneesti käsiään.
Matilda ei ollut kanssani samaa mieltä, hän ajatteli harmissaan, mutta kyllä minä saan sen tytön vielä ymmärtämään mikä on hänelle parhaaksi.
” En usko sinua.” Matias sanoi totisena, ” Me olemme tapailleet Matildan kanssa usein ja tiedän että hän haluaa minulle emännäksi.”
” Sinä olet vain renki. ” Pehr-Lars sanoi pistävästi, ” Matilda on suuren talon tytär ja perijä. Ei hän voi avioitua rengin kanssa.”
” Minä olen hyvä työmies ja viljelijä. Sinä kyllä tiedät sen. ” Matias alkoi hermostua, ” Minä pystyisin hyvin yhdessä Matildan kanssa hoitamaan tätä tilaa. ”
Pehr-Lars tiesi Matiaksen puhuvan totta. Matias oli erittäin hyvä työmies, mutta hän halusi ainoalle lapselleen enemmän. Tavallaan Pehr-Lars oli surullinen Matiaksen puolesta sillä hän piti tästä kovasti. Tavallaan hän oli surullinen myös Matildan puolesta sillä hän tiesi tyttärensä rakastavan Matiasta. Mutta asia on jo sovittu Carlin kanssa. Pehr- Lars kokosi itsensä ja sanoi viimeisen sanansa tähän asiaan,
” Tästä ei keskustella enempää. Matilda menee Fougdilaisen emännäksi. ”
Matias ryntäsi ulos talosta ja löi ulko-oven kiinni niin että ikkunalasit helisivät.
Sitten meidän pitää karata, hän päätti raivoissaan ja lähti etsimään Matildaa.
Matilda puhkesi itkuun kuultuaan isänsä jyrkästä päätöksestä.
” Älä nyt suotta itke. ” Matias yritti rauhoitella Matildaa ja silitti hellästi tämän hiuksia.
” Minä rupean katselemaan meille omaa torppaa jostakin lähitalosta ja varmasti ihan pian saamme olla yhdessä kaiken aikaa.”
Matilda tiesi että Matias oli haluttu työmies. Hän löytäisi heille oman torpan nopeastikin, mutta mieluiten hän olisi ollut Matiaksen kanssa oman kotitilansa isäntinä. Tuntui surulliselta joutua muuttamaan isän jääräpäisyyden takia muualle.
” Löydäkin meille oma koti sitten nopeasti. ” Matilda sanoi vaimeasti ja suuri suru korvensi hänen rintaansa.
Kyllä elämä sitten olikin julmaa ja epäoikeudenmukaista, hän ajatteli ja nieleskeli kurkkuun kohonnutta palaa.
