Elokuu 1860.
Anna Maria kalusti keltaisen kammarin heille sopivaksi vaikka häitäkään ei oltu vielä tanssittu.
Periaatteessa he olisivat voineet asua yhdessä ilman papin aamentakin sillä kaikki tiesivät heidän kuuluvan toisilleen, mutta Anna Maria halusi yhdessäolon olevan virallista. Johan Petterille asialla ei tuntunut olevan sen kummempaa merkitystä ja päivisin he olivatkin kuin mikä tahansa aviopari..
Öitä he eivät kuitenkaan tohtineet yhdessä nukkua. Vielä oli odotettava.
Anna Maria autteli aina tarvittaessa Johan Petterin kotona ja hoiti yksinään Fougdilaisen talouden. Tekemistä oli yllin kyllin.
Johan Petter taas auttoi Kallea Fougdilaisen tilan töissä ja hoiti Småländerin tilan työt lähes yksinään, sillä Pehr-veli oli mieluummin kaupungilla keskustelemassa muiden kirjaviisaiden kanssa. Pehr oli käynyt koulua paljon enemmän kuin Petter eikä ollut lainkaan kiinnostunut maataloudesta. Annan mielestä oli väärin että veljesten kotitila menisi silti Pehrille eikä sitä hoitavalle Petterille. Petteriä asia ei huolettanut.
Annan isä, Gustaf, oli huonossa kunnossa. Hänellä oli paljon ihmeellisiä harhakuvitelmia, hän oli rauhaton ja äkkipikainen.
Aina välillä Gustafin silmiin syttyi valo ja hän kutsui Annaa hellästi omaksi enkelikseen ja silloin Annan sydämenkin täytti taas hellyys isäänsä kohtaan . Näitä hetkiä oli kuitenkin aina vaan harvemmin.
Anna kurkisti isänsä huoneeseen. Gustaf nukkui sikeästi joten Anna päätti käväistä nopeasti rannalla.
Anna uitti varpaitaan vedessä ja nautti hiljaisuudesta.
Hän oli niin uppoutunut omiin ajatuksiinsa ettei kuullut askeleita takaansa.
Yht`äkkiä joku tarttuu häntä harteista ja kaataa selälleen laiturille.
Anna kiljaisee säikähdyksestä.
Petterin veli Pehr nauraa ja sanoo ilkeästi, ” Minäpä taidan koittaa minkälaisen emännän veljeni aikoo ottaa.”
Pehr nostaa Annan helmoja ja yrittää ujuttaa kättään ylöspäin.
Anna rimpuilee ja puraisee Pehriä käteen.
” Saatanan nainen! ” Pehr ärjäisee ja tarttuu Annaa hiuksista.
Anna kiljuu apua.
Pehr yrittää repiä Annan hameita pois tieltä mutta Anna on ruumiillista työtä paljon tehneenä Pehriä voimakkaampi ja pinnistelee irti.
Hän puristaa kätensä tiukasti nyrkkiin ja iskee Pehriä suoraan silmään.
Pehr ulahtaa ja hieroo silmäänsä.
Anna juoksee kiireesti pois laiturilta ja ryntää samantien sisään taloon ja lukitsee ulko-oven.
Sitten hän nojaa hengästyneenä seinään ja tärisee järkytyksestä.
