Syyskuu 1955.
Oli lämmin ja kaunis syyskuun päivä.
Puissa ei näkynyt vielä yhtään punaista väriä ja ruohokin vihersi kuin kesällä.
Juho ja Matilda soutelivat järvellä.
Heillä oli hyvin ansaittu vapaapäivä. Ei ollut kiirettä edes navettaan.
” Oletko saanut selvitettyä yhtään enempää Gustafin ja Petterin seikkailusta? ” Juho kysyi Matildalta ja souti rivakoin vedoin kohti Hietasaarta.
” Olen lukenut läpi kaikki meillä olevat paperit mutta mitään siihen liittyvää en ole löytänyt. ” Matilda uitti sormiaan lämpimässä vedessä.
” Äiti suostui kertomaan vähän lisää mummulta kuulemiaan asioita. ” Juho paljasti ja näytti jotenkin salaperäiseltä, ” Jos tarina on totta niin se voi kyllä muuttaa sinun suhtautumistasi minuun.”
Matilda katsoi hämmästyneenä Juhoa, ” Mikään ei voi muuttaa ajatuksiani sinusta hölmö. Mutta kerro ihmeessä nopeasti mitä tiedät. ”
” Älähän hätäile.” Juho naurahti, ” Ensin soudetaan saareen ja sitten minä haluan vähän kertomispalkkiota etukäteen sillä myöhemmin sinä et enää ehkä haluakaan minua. ”
Matilda laski vähän mekkonsa olkaimia ja nosti helmaa ylemmäs niin että reidet näkyivät, ” Riittääkö tämä vai haluatko jotain enemmän? ” Hän sanoi nauraen ja nosti helmaa vielä ylemmäs. Sitten hän vakavoitui ja tivasi Juhoa kertomaan tietonsa heti.
” Hyvä on. ” Juhokin sanoi totisena ja jätti veneen ajalehtimaan järvenselälle. ” Mummo Adalmiinan äiti oli kertonut että Gustaf oli äkkipikainen luonteeltaan ja hänellä oli aina ollut jotain kärhämää Småländerin poikien kanssa ja kai jo hänenkin isällään ja niin edespäin. Perimätietona on kulkenut että joskus 1700-luvun loppupuolella olisi eräs Matilda Småländer joutunut vaimoksi Fougdilaiselle vastoin tahtoaan ja tästä liitosta syntynyt poika olisi vihannut Småländereitä elämänsä loppuun asti kiihkeästi ja sitten siirtänyt sen vihan pojilleen ja tämä taas omille pojilleen.”
Juho katsoi Matildaa tiukasti silmiin eikä hymyillyt yhtään. Matildaa puistatti. Hän vaistosi ettei tarinan loppuosa olisi miellyttävää kuultavaa. Hän katsoi Juhoa odottavasti.
” Myöhemmin tämä sama Matilda oli avioitunut oikean rakkaansa eli jonkun Fougdilaisen työmiehen kanssa ja saanut ainakin kaksi poikaa ja nämä pojat vihasivat velipuoltaan sokeasti. Jostakin syystä mitään vakavampaa ei kuitenkaan tapahtunut ennen kuin Gustaf Fougdilainen vuoden 1840 paikkeilla juovuspäissään tappoi yhden Småländerin suvun jäsenistä . Tämä asia nähtävästi sovittiin niin että sekä Gustaf että Småländerin tilan nuorempi poika perheineen joutuivat lähtemään muualle ja jättämään kummankin tilan vanhemman Småländerin veljen haltuun. Sen enempää ei mummonikaan kuulemma tiennyt.” Juho lopetti kertomuksensa ja katsoi tiiviisti Matildaan.
Matilda sulatteli kuulemaansa ja sanoi sitten hitaasti, ” Eli me siis olemme olleet sukua toisillemme jo Annan ja Johan Petterin liittoa aikaisemminkin. Ja sukumme ovat aina vihanneet toisiaan. ”
” Eivät selvästikään aina. ” Juho sanoi ja virnisti, ” Anna ja Johan Petter selvästikin rakastivat toisiaan paljon. Ihan niin kuin mekin.”
” Juho! ” Matilda sanoi moittivasti, ” Ole nyt kunnolla. Meidän on pian hankittava lisää tietoa sukujemme välisistä asioista. ”
” Yritetään. Mutta nyt mennään syömään ja uimaan ja ehkä tekemään vähän muutakin Hietasaareen. ” Juho juoksutti sormiaan ylöspäin Matildan reidellä. Tämä läpsäytti Juhon sormia ja näytti vihaiselta. Juho pelkäsi hetken aikaa koko retken menneen pilalle ja pohti jo veneen kääntämistä takaisin.
” Höpsö. ” Matilda puhkesi nauruun, ” Luulitko tosiaan että välittäisin esi-isiemme välisistä riidoista ja antaisin niiden pilata meidän lomapäivämme? ”
Nauraen he soutivat Hietasaaren rantaan, riisuivat nopeasti vaatteet päältään ja käpertyivät sylikkäin hiekalle heittämänsä viltin päälle.
Aurinko paistoi kuumasti ja taivas oli kirkkaan sininen.
Vesi liplatti hiljaa ja säesti nuorten rakkautta.
